Ihme vuodatus viimeksi. No, tartteehan sitä. Ei kai asiassa ihmeemmin muutosta. Tai no, vähän. Ollaan nähty, ollaan oltu yhteydessä.  Jotenkin, kun on enemmän yhteydessä, toinen ei enää oo niin mystinen. Se on taas enemmän oikea ihminen, jolle voi kiukustuakin. En kyl ihan tajua, miten jollekin niin ihanalla voi suutahtaa, mutta ilmeisesti voi. Mutta sekin oli vaan kivaa, hah.

Mitäs muuta.

No, tänään yritän vähän teeskennellä, että muka taas huomaisin muutkin miehet, ja menen treffeille. Yhen kivan, hymyilevän ja pitkän(!!!) kanssa. (Jos on melkein 180 senttimetriä, osaa arvostaa sitä, jos joku joskus saa tuntemaan olon lyhyeksi.)  Mutta vähän ehkä huvittais olla menemättä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ehkä ihastun palavasti, ja unohdan jonkun, joka ei oo kiinnostunut musta. Pietään peukkuja.

Ja gradu etenee. Valmistuu ekaan palautukseen tammikuun loppuun mennessä! Ei huvita enää tälläinen ajelehtiminen. Tarttee ottaa loppukiri. Tää ja eilinenpäivä ainakin mennyt hyvin, jee.