Emmie oikein tiedä, mitä eilen tapahtui.

Tai siis. Tyyppi tuli kylään. Tehtiin pitsaa. Hengailtiin. Katottiin leffaa.  Hengailtiin lisää. Katottiin musavideoita. Tyyppi lähti.

Mutta se mikä mua hämmentää, on, että mulla ei ollut yhtään sekopäinen olo missään vaiheessa. Eikä oo nytkään. Toisin kuin silloin tiistaina ja sen jälkeen. Nyt olo on vaan sellainen, että olipas mukava ilta.

Emmää ymmärrä.

Tai ehkä ymmärrän sittenkin. Koska silloin tiistaina vasta tajusin, että himskutti, olen sittenkin yhä kiinnostunut. Ja yritin salata sen. Etenkin itteltäni. Sellainen tekee kyllä ihmisen aika sekopäiseksi. Nyt olin ihan rehellinen. Itselleni ja sille. Joo, en sanonut mitään, mutta uskoakseni mun sanaton "mää todellakin välitän susta muutenkin kuin kaverina" kyllä meni perille. Ja olin kuulevinani vastaukseksi  "Sää oot tosi mahtava tyyppi, mut ei mua ainakaan nyt  silleen kiinnosta". Ja mie olin ja olen ihan okei sen asian suhteen. Hämmästyttävää.

Että ehkä tää meiän ystävyys tosiaan voi toimia. Niin kauan kuin vaan olla rehellisia. Vaikka tää on taas vähän sellainen hetki, jossa tuntuu että pitäisi suojella toista totuudelta. Siltä varalta että se ahdistuu, jos huomaa, miten paljon mie siitä välitän.

Mutta luin tuossa yhden kirjan: Tommy Hellstenin "Saat sen mistä luovut". Hän sanoi siinä suunnilleen, että mei voidaan saada aitoja ihmissuhteita vain olemalla rehellisiä. Uskaltamalla näyttää muille omat totuutemme, niinkuin me ne koemme. Ja että me ei olla  vastuussa siitä, miten se totuus vaikuttaa muihin. Me ollaan vastuussa vain siitä, että todellakin kerrotaan se totuus.

Se on niin totta. Mutta joskus sitä silti tahtoo suojella toisia totuudelta. Tai, ehkä sitä tahtoo suojella itseään siltä, miten se toinen saattaisi reagoida suhun totuuden kuullessaan. Kuten esimerkiksi ei haluaisi nähdä sua enää. Mutta uskoisin, etttä tälläiset riskit on ottamisen arvoisia. Muuten sitä pian huomaa elävänsä jossain teeskentely-yhteisössä, jossa kaikki vaan on kilpaa kivoja toisilleen, ettei kukaan vaan ikinä loukkaantuisi. Ja kaikki on ahdistuneita, eikä kukaan oikeastaan tunne toisiaan. Jos itseäänkään

Joten ehkä tää on yks mun myöhäinen uudenvuodenlupaus. Keskityn siihen, että olen rehellinen, sekä itselleni että muille. Koska loppujen lopuksi, se on reiluinta kaikille.