Tää ei taas liity mitenkään mihinkään. Mutta eihän mikään oo aiemminkaan liittynyt. Tai ehkä mun olisi alunperinkin pitänyt aloittaa kirjoittaa tästä aiheesta. Koska, rehellisesti, se se eniten on mielessä. Jopa enemmän kuin gradu, myönnän.

Joojoo, miehet se on.

Tällä hetkellä yksi. Yksi sellainen joka herättää niin himskutin ristiriitaisia tunteita.

Ehkä se on ihan luonnollista. Jos joku ihminen on ihanin ketä on ikinä tavannut, kaikista maailman ihmisistä. Jos se joku ihminen hämmentää positiivisella tavalla aika lailla joka ikinen kerta, kun sen näkee tai on muuten yhteydessä. Jos se joku ihminen jatkaa käyttäytymistä ihanemmin kuin kukaan muu, vaikka ei enää olla yhdessä, ole oltu pitempään aikaan, kuin mitä ikinä ylipäätään ikinä oltiin. Miksi, miksi se tekee niin? Miksi sen pitää olla niin perskutin ihana?

Se on ehkä vähän naurettavaa, mutta välillä tekisi mieli huutaa sille, että älä tee noin. Että sulla ei oo enää oikeutta olla tollanen. Sulla ei oo enää oikeutta saada perhosia mun mahassa jylläämään. Juntti

Tietenkin aina voisi lakata pitämästä yhteyttä. Mutta miten kurjaa se sitten olisi? Poistaa miun elämästä ihminen, jolla, satunnaisista kiukunaiheutuksista huolimatta, on  muhun parempi vaikutus ku kellään muulla. Joka jo pelkästään ensitapaamisella sai mun ajatusmaailmani muuttumaan paljon paremmaksi. Joka antoi mulle rohkeutta aloittaa uusi harrastus, tai no, monta. Joka nosti mun itsetunnon pohjalukemista melko normaalihkoksi. Joka sai mut tajuamaan, että mähän oon aika himskutin nätti ja mukava tapaus.

Yrittämättä mitään. Olemalla vaan oma itsensä. Näyttämällä mulle, että joku ihan hiton ihana mies voi olla kiinnostunut mun omasta itsestä. Ihan sellasena kuin oon. Tippaakaan tuomitsematta.

Mä en todellakaan haluaisi poistaa sellaista ihmistä mun elämästä. Mutta jos mä en poista, pystynkö mie ikinä antamaan muille miehille kunnolla mahdollisuutta? Koska kukaan tuskin pystyy ensitapaamisella vaikuttamaan ihanammalta kuin eräs. Ja miten voisi tapailla jotakuta, jos tietää että on joku, josta välittää tuhat kertaa enemmän?

Vai onko se ennemminkin hyvä? Että on, silleen vähän typerästi sanottuna, vertailukohta. Että jos  tyyppi ei sykähdytä enemmän kuin tämä, se ei ole oikea. Että on lähellä joku, joka varmistaa, ettei vahingossa tyydy kehenkään. Että jaksaa odottaa siihen asti, että sydän pomppailee vieläkin kovempaa. Että maha on niin täynnä perhosia, että osaa karkaa korvan kautta hiuskoristeeksi.